MiaLaiho

Avioliittoon vasta täysikäisenä

Suomessa lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin avioliiton solmimisen alaikäisen kanssa poikkeusluvalla. Lapsen edun pitäisi olla aina lainsäädännön keskiössä. Sen takia tätä historiallista käytäntöä onkin tarpeen uudelleen arvioida. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun hän voi solmia avioliiton vasta täysi-ikäisenä omasta tahdostaan. Edes kulttuurilliset tai uskonnolliset syyt eivät ole tarpeeksi päteviä syitä sallia poikkeuslupamenettelyä. Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut ja esim. alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.

Oikeusministeriö julkaisi eilen muistion, jossa arvioitiin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettelyä. Muistiosta käy ilmi, että nykysääntelyn soveltamisesta ei ole tullut tietoa käytännön ongelmista. Alaikäisten avioliitoista käydään kuitenkin kansainvälisesti paljon kriittistä keskustelua. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa muun muassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Myös oikeusministeri Häkkänen ilmoitti haluavansa luopua poikkeuslupakäytännöstä.

Poikkeuslupakäytännöstä luopuminen selkiyttäisi lainsäädäntöämme, kun kaikkia alaikäisiä kohdeltaisiin samalla tavalla. Nykyään lupa alaikäisen avioitumiseen haetaan oikeusministeriöstä. Oikeusministeri tekee lopullisen päätöksen virkamiehen valmisteleman päätösehdotuksen perusteella. Hakemuksia tulee ministeriölle vuosittain 10–30. Suuri osa hakemuksista tulee noin 17-vuotiailta tytöiltä. Poikkeuslupaa on usein perusteltu juuri uskonnollisella vakaumuksella tai nuorempien lasten kohdalla raskaudella.

Käytäntö on riidassa suhteessa YK:n suosituksiin. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Luopumisella olisi selvä signaali kansainväliselle kentälle, joka vahvistaisi asemaamme mainettamme ulkomailla tyttöjen ja lasten oikeuksien puolustajana.

Kaikkiaan kansainvälisten suositusten ja viranomaismuistion viesti on selkeä: alaikäisten avioliittoja ei tule sallia enää jatkossa. Toivonkin, että ministeri Häkkänen käynnistää lainsäädännön muutoksen mahdollisimman pian. Avioliiton solmiminen on merkittävä asia, niin juridisesti kuin henkisesti. Alaikäiset ovat vielä nuoria, joilla elämä on vasta alussa, ja tunteet voivat vaihdella. Aikuisten ja yhteiskunnan tulee kaikessa päätöksenteossa ajatella lapsen etua. Annetaankin lasten olla lapsia, ja jätetään avioliitto vain aikuisten välinen sopimukseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Samalla tuon alaikärajan voisi tarkistaa. Nykyaikana harva edes 20v nuori on aikuinen henkisesti, kokemukseltaan ja kyvyltään vastata itsestään puhumattakaan puolisosta ja lapsistaan. Avioliitto 18v iässä ei nyt ole sen suositeltavampaa kuin olisi 15v iässä rippikoulun jälkeen.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tapasin taannoin tuttavapariskunnan pojan, 17-vee tai jotain, joka kertoi seurustelevansa vuotta nuoremman, yläasteen viimeisellä luokalla olevan tytön kanssa. Poika puhui tyttöystävästään niin paljon, että vaikutti tosi rakastuneelta ja antoi ymmärtää, että tyttökin olisi. Hän kertoi, että olisivat olleet yhdessä jo viidenneltä luokalta lähtien eli usean vuoden ajan.

Itselleni tuo kuulosti lapsuuteni haaveelta, kun koulussa olin ihastunut johonkuhun, mutta omalla kohdallani se jäi vain haaveeksi. Kuitenkin muistan sen, että tuolloin tahtoni sitoutua ikuiseen suhteeseen oli ehdoton. Monilla se ehdottomuus katoaa aikuistuessa ja "kokeilujen" myötä, mutta itselläni niin ei koskaan käynyt. En siten tiedä, miten voisin arvottaa lapsuuteni tahtoa yhtään sen vähä-arvoisemmaksi kuin aikuisiällä.

No mutta, kirjoitit samasta aiheesta kuin Keskustan Vehkaperä hieman aiemmin. Laajennan siksi hänen kirjoitukseensa esittämiäni kommentteja.

Tuskin löytyy montaa, joka olisi eri mieltä siitä, etteivätkö lapsiavioliittot ole joissain tapauksissa ongelma. Vapaaehtoisten lisäksi on järjestettyjä avioliittoja, joita on vaikea erottaa ensinmainituista. Järjestetyistä avioliitoista osa on suoranaisia pakkoavioliittoja, joskin ehkä aika pieni osa, eikä sellaisista taida olla Suomessa paljoakaan jos lainkaan esimerkkejä. Käytännössä ne ovat myytti, joiden avulla perustellaan kieltoa toisiaan rakastavien ihmisten liitolle.

Hankalampi asia on, että kieltämisen seuraukset ovat vielä paljon ongelmallisempia kuin sallimisen.

Nykyisellään lupaan aviotua 18 vuotta nuorempana tarvitaan painavat syyt. Usein kyseisten painavien syiden paino on siinä 3 – 7 kilogramman välillä. Nythän seksin suojaikä on 16 vuotta ja sitä nuoremmatkin saavat harrastaa seksiä kenenkään joutumatta vankilaan jos ikäero ei ole merkittävä. Siten vuosittain jotkut tytöt väistämättä saavat lapsen jo ennen 18 vuoden avioikää. On varmasti syntyvän lapsen etu, että hänen vanhempansa saavat avioliiton myötä sitoutua yhteiselämään toistensa kanssa, eikä sille saisi olla yhtään mitään – yhtään mitään – pidäkkeitä.

Juuri se – vanhempien kyky ja mahdollisuus sitoutua yhteiselämään – on lasten suurin etu, eikä mikään saa sitä estää.

    «Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut ja esim. alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.»

Tietenkään kenenkään ei tarvitse avioitua toimeentulon turvaamiseksi, joten pitäisikö avioliittoinstituutiosta luopua täysin? Kyseessähän on vain ihmisiä, jotka ehkä asuvat yhdessä ja he ehkä joskus saavat yhteisiä lapsia. Sitten mies maksaa elarit ja lasten toimeentulo on turvattu, avot. Mihin instituutiota tarvitaan lainkaan?

No ei, kyse ei ole toimeentulosta, mikä toki sekin liittyy avioliiton alkuperäiseen tarkoitukseen. Olen kirjoittanut avioliiton merkityksestä liittyen homoavioliittoihin (ks. Avioliitto on kuollut - eläköön avioliitto! ja II kannanotto). Olen tuonut esiin erityisesti sen, että toimeentulositoumuksen lisäksi avioliitolla on merkittävä romanttisen sitoumuksen merkitys, siinä miten kyseessä on yhteiskunnan vahvistama tunnustus parisuhteelle. Homoparien kohdalla on tärkeää se tasa-arvo, että heidän välisensä tunteet tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin heteroparien. Onkin erikoista, että nyt se, mikä on juuri sallittu homoille, tehtäisiin kielletyksi toisiaan rakastavilta (nuorilta) heteropareilta.

Kieltohan aiheuttaisi suorastaan oudon tilanteen, että seksiä saisi harrastaa, mutta sitoutuminen parisuhteeseen olisi kiellettyä. Tämä on avioliiton alkuperäisen tarkoituksen kannalta suorastaan perverssiä. En itse ole konservatiivi, mutta tämä mahdollisuus sitoutumisen osoittamiseen on yleisinhimillinen tarve. Jos mitään haluan antaa konservatiiveille, on se täsmälleen se sama vapaus, minkä haluan antaa homoseksuaaleille.

Toisaalta ei saisi tapahtua sitä, että avioliittomahdollisuus kannustaisi lasten hankintaan kovin nuorena. Näin varmasti on tapahtunut niissä suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, joissa lapsiavioliittoja on solmittu, sikäli että yhteisöt myös kieltävät esiaviollisen seksin. Käsittääkseni yhteisöt ovat pääasiassa kristillisiä – onhan roomalaiskatolisessa kirkossakin naisten avioikä vain 14 vuotta. Tämä on ongelma, mutta nykyisessä harkinnanvaraisessa järjestelmässä se ei ole kovin suuri.

Avioliittolupien lisäksi tulee jonkin verran myös tapauksia ulkomailla tehtyjen "lapsiavioliittojen" hyväksymisestä Suomessa. Maahanmuuttajan tapauksessa tämä tarkoittaa skenaariota, että mies/poika ja tyttö avioituvat kotimaassaan ja saapuvat Suomeen. Ajatellaan tapausta, että tyttö ei pääsisi Suomeen perheenyhdistämisen myötä. Tällöin hän joutuisi asumaan kotimaassaan yksin tai miehen perheen luona. Joissain maissa seuraukset voivat olla varsin epätoivotut. Jos tyttö ei pääse muuttamaan aviomiehensä perässä, saattaa hänen tulevaisuutensa käydä varsin ikäväksi, kuten jos miehen perhe hylkää hänet ja toimeentulonsa turvatakseen hän joutuu ajautumaan prostituutioon.

Haluatko olla vastuussa lapsivaimojen joutumisesta prostituoiduiksi? Miten se parantaisi heidän elämäänsä tai tasa-arvoaan?

Emme puhu vain Lähi-Idästä tai Afrikasta (Afrikassa ja Aasiassa avioikärajat ovat yleensä paljon korkeampia kuin Suomessa). Esimerkiksi Euroopassa Andorrassa ja USA:ssa Alaskassa ja Pohjois-Karolinassa saa mennä naimisiin jo 14-vuotiaana. Useimmissa Euroopan maissa sallitaan avioliitto 16-vuotiaana vanhempien luvalla tai oikeuden päätöksellä. Skotlannissa ihan ilman lupiakin.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Rakkautta ja seksiä ei pidä sotkea keskenään. Seksiä voi harrastaa nuorenakin, siitä ei ole kuin hyötyä. Varsinkin nuoret pojat käyvät kierroksilla hyvin varhain. Näin myös jotkut tytöt. Pidättyväisyys seksissä on verrattavissa pidättelyyn vessaan menossa. Kummassakaan ei mitään järkeä.

Kiinteä parisuhde kuten avioliitto on harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta älytön ns. täysi-käiselläkin eli 18 vuotta nuorena. Eli mitään yllytystä ei kaivata lasten liittoihin. Mutta seksin välttely on sairasta, jos mieli sitä kaipaa. Eli muistetaan rakastelun olevan eri asian kuin rakkauden. Niillä ei mitään automaattista kohtalonyhteyttä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Olkoon sinulla kuten muillakin mahdollisuus etsiä ja toteuttaa itselleen sopivia parisuhdemalleja. Minkään yhden kaavan asettaminen toisille ei kuulu vapaaseen yhteiskuntaan.

Toimituksen poiminnat